Jätehuollon uudet asetukset haastavat meidät kaikki
miettimään, mitä kaatopaikoille tuotamme. Eräs iso monikansallinen yritys saa
meidän perheeltämme kiitoksen siitä, että ottavat vastaan vaatteita, niiden laadusta,
merkistä ja kunnosta huolimatta. Huonokuntoiset vaatteet uudelleen käytetään joko
raaka-aineena tai uusina tuotteina. Tekstiilikuitua voidaan käyttää
esimerkiksi raaka-aineena autoteollisuuden vaimennus- ja eristysmateriaalina.
Tämä yritys oli vastaus minulle huonokuntoisten vaatteiden sijoituspisteenä.
Parempikuntoisia vaatteita, joita en saanut kirppareilla myytyä enkä eteenpäin
lahjoitettuna vein aiemmin muun muassa markettien pihassa seisoviin
kierrätyspisteisiin. Tähän tuli tosin stoppi, kun olin kerran viemässä
kierrätyslaatikkoon tavaraa, enkä saanut omia tavaroita vesisateessa mahtumaan
laatikkoon, koska sitä ei ollut tyhjätty, vaan laatikko pursusi muovipusseja
täydennysluukusta ulos. Tämä oli käännekohta siihen, että en enää uskonut hyvää
tarkoittaviin (?) yhdistyksiin / yrityksiin, jotka vaatteita keräsivät ja tässä
tapauksessa laiminlöivät tyhjennyksen. Meidän perheen ”ongelmavaatteet”, eli ne
joille emme löydä jatkotoimia matkaavat siis tänä päivänä tuon ison yrityksen
laatikkoon ja saamme siitä hyvästä kyseiseen yritykseen alennuskupongin heidän
tuotteisiin. Tässä mallissa molemmat voittavat. Tässä win-win –mallissa yritys
ehkä nettoaa enemmän myymällä jätteen eteenpäin ja saamalla meidän perheen
ostamaan sieltä, mutta mekin hyödymme sen verran, että emme vie jätettä
kaatopaikalle ja kaappeihin tulee lisää tilaa ja kun joskus tarvitsen jotain
liikkeestä, saan siihen pienen alennuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti